Tältä vanhukselta kuoli maaliskuussa sisko, Penelope, hengitysteiden tulehdukseen. Vaikka jotkut ihmiset saattavat ajatella, että: "Nehä on vaa jotain hiiriä, sama se on yks sinne ja yks tänne.", mutta minulle nämä pienet ja hurmaavat otukset ovat perheenjäseniä, niinkuin kaikki muutkin lemmikkini.
Penelopen kohdalla luulin, että se on vain vähän vilustunut. Tein sulasta kylmäkallesta lämminvesipullon laittamalla sen hetkeksi mikroon niin, että vesi kerkesi lämmitä sisällä, sitten käärin sen pyyhkeeseen. Makasin tunteja sängyllä gerbiilin kanssa ja koitin lämmittää sitä lämminvesipullolla, sekä tarjota sille vitamiinivettä. Noh.. Tunteja oli kulunut ja olin rakentanut gerbiilille kuljetuslaatikkoon oikein lämpimän pesän. Tuntui, että Penelopen ruumiinlämpö oli jo noussut ja pistin sen kavereittensa sekaan terraarioon, että nämä pystyisivät lämmittämään sitä. Noh, se tuntui auttavan hetken, kunnes taas huomasin Penelopen kyyhöttävän terraarion nurkassa ja sen ruumiinlämpö oli jälleen normaalia matalampi. Olin jo luullut, että se alkaa siitä piristymään... Otin gerbiilin taas lämmitettäväksi syliini ja se alkoi ottaa muutamia vilkkaita askelia ja tosiaan aloin ajatella, että kaikki on hyvin, kunnes se sitten tapahtui aivan yht'äkkiä... Gerbiili alkoi rimpuilla ja aukoa suutaan niin, että sylkeä/limaa erittyi suusta ja näytti siltä kun se ei olisi saanut henkeä. Kaikki kävi niin äkkiä ja gerbiili veltostui kämmenilleni. Koitin vielä paniikissa elvyttää sitä, mutta toivo oli jo mennyt. :/ Oli vielä lauantai ja olin viikonlopun yksinäni kotona ja itkiessähän se viikonloppu meni. Penelope oli toinen niistä gerbiileistä, jotka olin omilla rahoillani ostanut ensimmäisiksi ikiomiksi lemmikeikseni (siskonsa Ronja on näistä toinen).
Penelopen menehtymisestä oli noin kuukausi, niin hommasin Ronjalle (Penelopen sisko), sekä ronjan tyttärelle (Auroralle) uuden kämppäkaverin, lilac- värisen naaraan, jonka nimesin Valeriaksi. Näiden totuttua toisiinsa ja eleltyä jonkin aikaa yhdessä huomasin, että Ronja ei näytä aivan normaalilta. Olihan se vanha ja harmaantunut, mutta sen vatsa näytti todella suurelta! Ja tosiaan siellähän on se kysta, tai joku vastaava, mutta se ei ole häirinnyt gerbiilin menoa ollenkaan.
Nyt kuitenkin olen alkanut huomata, että Ronjan vatsa alkaa olemaan sen kokoinen, ettei se pääse enää yhtä ketterästi liikkumaan kuin muut. Se koittaa hypätä jonkun mökin päälle ja kellahtaa sieltä selälleen alas, koska on mahansa takia niin kömpelö, se surettaa minua. :( Myös sen tarkkaavaisuus on alkanut hiipua, sekä yleiskunto romahtaa. Sen turkki ei enää puhdistu, niinkuin normaalisti terveellä gerbiilillä, vaan sen turkki tuntuu likaiselta, sekä gerbiilistä lähtee voimakas haju, iho on kuivaa, sun muuta. Eli suoraan sanottuna Ronjan yleiskunto on sitä luokkaa, että vaikka kuinka pahalta minusta tuntuukaan, niin olen miettinyt, että on armollisempaa suoda lepo tuolle vanhukselle. Tämä gerbiili on minulle hyvin tärkeä ja se on ollut mukana elämäni ehkä vaikeimmissa mullistuksissa ja piristänyt päiviäni. Jos ajattelenkin sen viemistä piikille, niin pakostikin nousee vedet silmiin. Tässä vaan ei ole enää kyse siitä, että miltä minusta tuntuu vaan siitä, että mikä on paras ratkaisu gerbiilin kannalta. En tahdo, että se joutuu kärsimään kuollessaan, tai että se kuolee kipuihin. Vielä niitä kipuja sillä ei selvästikkään ole, mutta en usko, että siihen menee kovinkaan pitkään. :/
Gerbiilejä olen omistanut noin 7-8- vuotiaasta asti ja olen nähnyt gerbiilien kuolevan useamman kerran ja sanon, että kun eläimistään välittää ja niitä rakastaa, niin siihen ei vaan koskaan pysty tottumaan... Yhtä pahalta se tuntuu aina.
Tässä mustavalkea Ronja oikein terveen ja nuoren näköisenä:
Tässä myös vielä normaalin ja terveen näköinen:
Tässä Ronja puhdistaa tytärtään Auroraa. Harmaantumisen ja vanhan olemuksen jo huomaa:
Tämä kuva on muutaman päivän takaa. Ronjan pyöreä ja harmaantunut olemus näkyy erittäin hyvin:
Eli tällaista litanjatekstiä tälläkertaa päätä painamassa. Vaikeita päätöksiä... :/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti