Pitkäveteisiä päiviä...

Hjoooh... Ei tässä mitään, mukavaa on olla täällä Vantaalla, mutta omat päivät vaan tuntuvat aika turhilta. :D Muut ovat päivisin töissä ja minä olen täällä poikaystävän vanhempien kotona hiimailemassa. Mihinkään en oikein voi lähteä kun paikkoja en tunne, enkä tunne ketään ihmisiäkään... Jotenka ei ole oikein muuta puuhaa, kun hiimailla tosiaan yksinään elukoiden kanssa täällä. :D Kyllä alkaa vähän tekemisenpuute kalvaamaan!

Tekemisen puutteessa olen tässä vähän taas innostunut kouluttamaan Edyä... Edyllähän on menossa uhmaikä, eikä tällä tosiaan ole miellyttämisen halua... Tuntuu toisinaan, että kun tietää koiran ymmärtävän käskyn, niin tämä kuin tahallaan jäisi "uhmaamaan" vaan toljottamalla silmiin, tai kääntämällä pään pois, kuin ei kuulisi käskyä... D: Joten siis pikkuasiankin kouluttaminen on nyt paljon haasteellisempaa ja hermoja raastavaa. :D Mutta onneks se on ohimenevää... Toivottavasti... :D

Mutta tosiaan, sain kun sainkin opetettua tuolle jääräpäälle jotain tekemisenpuutteisena. Eli opetin sellaisen pikkutempun, että koira käskystä hyppää minua vasten ja käskynä on "Hop!". :D Sitten innostuin opettamaan tuota tokoilun perusasentoa, jossa koira istuu vasemmalla puolellani. Se oli kyllä Edylle niin iso haaste, ettäh... Tai sitten se vain esitti tyhmää, koska heti kun vaihdoin herkun kinkunpaloihin, niin koira muuttui täysin. Oli kyllä niin kuuliainen ja osaava koira, että ei edes omalta koiralta tämä enää tuntunut. Siihen tulokseen olen tullut, että Edy ei ajattele aivoilla, vaan vatsalla.

Ahneudesta sanotaan, että se on hyvä piirre... Mutta entäs jos koira on liian ahne? Niin ahne, että se ei suostu tekemään mitään, jos sinulla ei ole sille herkkua tarjota? Argh... Noh, toivottavasti tuokin menee ohi, kun koira vanhenee ja "viisastuu". : D

Mutta sitten jotain kuvallista. Eli tällä appiukolla on sellainen pehmolelu, jota hän itse sanoo "Kettu Kehviliksi" ja Edy on iskenyt silmänsä siihen... :D Kehvelillehän ei saisi käydä mitään, mutta muutaman kerran Edy on saanut varastettua sen sängyn päältä. :'D


Appiukko ja Edy sotivat aina tuosta ketusta, niin päätettiin tehdä silleen, että Edy saa oman ketun, niin ei tarvitse appiukon kettua varastaa! :D


On se kiva nukkua, kun on oma kettu kainalossa. :)


Hohhoh... Poikaystävä lähti perjantaina heti töistä tultuaan ajamaan Varkauteen dj-työkeikalle ja tulee vasta sunnuntai-aamuna pois sieltä. Olen siis appivanhempien luona yksikseni viikonlopun. :D Ei siinä mitään, hyvin tulen heidän kanssa juttuun. Tänään mennään aamusta Ikeaan huvikseen päälyilemään ja aikaa tappamaan. Katsoo jos jotain pikkuroipetta tarttuu matkaan. :P

Hengailtiin Elmon ja Edyn kanssa:




Eipä tässä varmaan muuta juurikaan ole tapahtunut, taino joo. Poikaystävältä poistettiin poskihammas, koska se oli lohjennut ja tulehtunut pahasti ja minä olin siellä hamamslääkärikammoisena mukana katsomassa, hyh. D: Ja nukkunut olen todella huonosti sellaiset pari viikkoa, koska jännitän aivan järjettömästi kaikkea ja iso elämänmuutoshan tämä onkin. Huhhuh...

Mutta juu, eipä muuta. :D Yleisesti hyvää kuuluu! Ja me jäädään vielä Edyn kanssa yödataamaan!