http://kaikenkarvainenperhe.blogspot.fi/
Tämä blogi nyt vaan jotenkin pääsi kuivumaan kasaan, joten päätin aloittaa puhtaalta pöydältä. :) Käykää toki vilkaisemassa!
sunnuntai 23. marraskuuta 2014
tiistai 15. huhtikuuta 2014
Pulinaa ja hiusjuttuja
Hois taas!
Oikein hyvää kuuluu, jos näin aloitetaan. :D Minä olen viimeaikoina katsellun youtubesta noita vloggaajia ja hyvin usealla sattuu olemaan sellainen my day- video. Sain siitä hiton tyhmän idean, että voisin tehdä Edyn päivästä sellaisen Edyn day- videon. :'D Noh, video on kuvattu ja niin, mutta olen jotain pari viikkoa tapellut erään videonmuokkausohjelman kanssa, joten vielä sitä ei ainakaan tänne saada näkyviin. Ohjelma on paljon monimutkaisempi mihin olen tottunut, joten poltan hermoni sen kanssa kokoajan... Mutta ehkä hiljaa hyvä tulee.
Olen tässä tilaillut nettikaupoista kaikkea kakkaa, tai no on se sellaista mitä pidemmän aikaa ollut mielessä, mutta ei sinäänsä välttämätöntä. : D Ensinnäkin Elmerille hankin uuden, isomman häkin. Eli Elmolla on nyt kaksi "vanhaa" häkkiä, mutta niillekkin on käyttötarkoitus. Toinen lähtee anoppilan mökille Ilomantsiin ja toinen lähtee minun porukoille Rääkkylään. Eipähän tarvitse reissuilla raahata kanille häkkiä autossa. :)
Elmerille kanssa lisäuutisena se, että hänestä saattaapi tulla isä. :D Elikkä Elmo lähtee pääsiäisen jälkeen astutuslainaan, saa nähdä tuleeko sieltä mitä. :D Hyvä se on miehen kerran edes naista saada, ennen kuin pallit viedään pois! D:
Joten... Elmeri kiittää ja kuittaa:
Tilasin Edylle myös kauan kaivatun penkkiensuojuksen autoon, ei tarvitse penkkejä kurata, ja sitten autovaljaat.
Käytiin viimeviikon keskiviikkona erään amstaffi- kasvattajan luona vähän rotuun tutustumassa. Oikein veikeitä ja iloisia kavereita oli vastassa. :) Saatiin paljon hyvää infoa itse rodusta, koska tämä rotu on toinen niistä, joka saattaisi olla seuraava koiramme. Miettiä täytyy, mutta onhan tässä aikaakin vielä. Toista koiraa ei tule ennenkuin Edy on se kahden vuoden ikäinen. :) Kahta pentua en katsele samaan aikaan.
Huomaa kyllä ihan säästä ja eläinten käyttäytymisestä ulkona, että kevät on tullut... :D Naurattaa eräs pullea fasaaniherra, joka päivittäin käyskentelee meidän pihassa. Kertoo varmaan jotain linnun arvoasemasta, kun tällä on kuuden akkafasaanin haaremi ympärillään.
Hieno ilme. : D
läZki.
Kyllä itsekin nautin keväästä ja lämpimästä säästä, sekä auringosta. :P Lähden paljon mieluummin pihalle ihan vaan kauniin sään takia ja nappaan kameran ja koiran matkaan. :)
Sitten kanssa ehkä vähän jotain myös minusta ja hiuksista.
Ensinnäkin WOHOO sain perjantaina postilaatikkoon kutsut muutaman koulun soveltuvuuskokeeseen. :) Muitakin saattaa tulle, koska nämä kaksi olivat samalta toimipisteeltä. Kyseessä siis kampaaja ja kosmentologi, tuo kampaaja varsinkin minua kiinnostaa. Olen aina ollut hiuksista ja niiden laitosta kiinnostunut. En itse käy juuri koskaan kampaajalla... Ehkä kerran vuodessa jos sitäkään, laitan ja värjään itse omat hiukseni. Olen melko paljon itseasiassa leikannut ja värjännyt myös kavereiden, sekä perheenjäsenieni hiuksia ja se on ollut muksaa hommaa. :P
Siitä päästään sitten jatkamaan vielä hiusaiheesta. Elikkä ihmisillä, joilla on blondi tukka, on yleensä ongelmia hiusten keltaisuuden, tai tyvikasvun kanssa. Noh niin.. :D kun minä olin ensimmäistä kertaa blondi, niin sain kyllä hiukseni niin harmaaksi, siniseksi, kuin violetiksikin ja sitten palasin tuttuun ja turvalliseen suklaanruskeaan väriin. Olen kuitenkin ihminen joka kyllästyy nopeasti, varsinkin hiustyyliin/väriin. Joten vaalensin joitain asteita ja pistin tukkaan kirkkaanpunaisen värin...
Noh, punainen onkin sitten hemmetin hankala ylläpitää, pahempi kuin se blondi. Nimittäin jos kaupan punaisen värin hommaat, niin on se ehkä kirkkaanpunainen sen viikon-pari ja sitten väri muistuttaakin lähinnä paistettua lohta, yäk... Tajusin sitten, että jos kirkkaanpunaiset hiukset haluaa, ei kannata kaupan väreillä värjätä alkuunkaan, sillä kaikissa niissä on ruskea väri pohjana ja jos olet kerran värjännyt kirkkaanpunaisella kaupan värillä ja värjäät päälle uudelleen samalla, väri on paljon tummempi punainen kun alkujaan, ei enää lainkaan kirkas. Jos haluaa ne punaiset hiukset tosissaan, niin vaalentaa ensin ja sitten värjää vain ja ainoastaan shokkiväreillä. Niissä kuitenkin on toinen ongelma... Sotkuisuus. Shokkivärit tarttuvat pintoihin ja ihoon ja mihin vaan. Ainakin kylpyhuoneen lattian saumausaineet imaisivat kaiken ja ne olikin sitten vaaleanpunaiset. Et voi myöskään mennä märillä hiuksilla nukkumaan, koska väri on sitten tyynyliinoissa. Tai jos puet valkean paidan ja hiukset on märät, on paidan selkä/olkapäät punaiset. Tai jos sinulla on sauna, punainen väri valuu lauteille ja siinäs sinulla on laikukkaat lauteet... Tästä voisi tehdä pitkänkin luettelon, mutten jaksa... Siinä aika selvä syy, että miksen ole enää punapää. : D
Blondissa värissäkin on omat ongelmansa. Ainakin jos haluat platinanvaalean tukan, niinkuin minä. Isoin naisten ongelma on selvästi hiusten keltaisuus, miten sen saa pois?? Yksilöllistä sekin, jokaisella on omanlainen tukka. Minun hiukseni ovat luonnostaan paksut ja vahvat, joten kestävät paljon. Minun hiukseni imaisevat vaalennusaineen parhaiten tyveen, missä hius on omaa väriään, toisilla sitten väri imeytyy parhaiten kaikkialle muualle paitsi sinne tyveen. Hopeashampoo on hyvä apu toki keltaisuuden poistossa, näyttää hyvältä ainakin juuri pesun jälkeen.
Itse tein punaiseen tukkaani melko rajun vaalennuksen ja sain samantien blondit hiukset, kellertävänblondit. Platina on kuitenkin se mitä haen. Rupesin miettimään tuossa yksi päivä, että kaupassa maksat siitä vaalennusaineesta, jota käytät tasan yhden kerran (eikä välttämättä edes riitä koko päähän) jopa enimmillään lähes 15 € ja kuukauden päästä taas kamala tyvikasvu. Aloin selaamaan nettiä ja löysin eräästä nettikaupasta ihan urakkapakkauksen hapetetta ja vaalennusjauhetta. Kampaamoissa vaalennus suoritetaan näillä ja annostelu tehdään itse. Pistin tilaukseen litran 9 % (melko vahvaa) hapetetta ja puoli kiloa vaalennusjauhetta. Nyt maanantaina ne tipahtivat postiin.
Mukana tilasin hyvän kokoisen värjäykulhon ja sudin:
Pakkohan näitä oli heti kokeilla. Maksoin siis aineista yhteensä suunnilleen 40 €, vaikka se paljolta kuulostaa, niin miettii sitten sitä, että värjäät noilla tyveäsi varmaan vuoden, ellet ylikin. Kaupan väriin jos menee 15 € ja värjäät kerran, ehkä vielä pettyneenä lopputulokseen.
Noh, lopputuloshan oli tämä:
Eli ei paha ollenkaan, ainakaan omasta mielestäni, ei mitään keltaista tyveä. :) Eli kaupan vaalennusaineet saavat jäädä sinne hyllyyn huutelemaan, parempi keino löydetty. : D
Eli tällaista tälläkertaa. :D Jään vielä tappelemaan tuon Edyn päivä- videon kanssa ja ehkä saan sen mukaan seuraavaan postaukseen. :D
Ps. Löysin hauskan videon kansioiden kätköistä... Edy ollut meillä ehkä maksimissaan viikon ja hän tutustuu Elmeriin :D
Olen tässä tilaillut nettikaupoista kaikkea kakkaa, tai no on se sellaista mitä pidemmän aikaa ollut mielessä, mutta ei sinäänsä välttämätöntä. : D Ensinnäkin Elmerille hankin uuden, isomman häkin. Eli Elmolla on nyt kaksi "vanhaa" häkkiä, mutta niillekkin on käyttötarkoitus. Toinen lähtee anoppilan mökille Ilomantsiin ja toinen lähtee minun porukoille Rääkkylään. Eipähän tarvitse reissuilla raahata kanille häkkiä autossa. :)
Elmerille kanssa lisäuutisena se, että hänestä saattaapi tulla isä. :D Elikkä Elmo lähtee pääsiäisen jälkeen astutuslainaan, saa nähdä tuleeko sieltä mitä. :D Hyvä se on miehen kerran edes naista saada, ennen kuin pallit viedään pois! D:
Joten... Elmeri kiittää ja kuittaa:
Tilasin Edylle myös kauan kaivatun penkkiensuojuksen autoon, ei tarvitse penkkejä kurata, ja sitten autovaljaat.
Käytiin viimeviikon keskiviikkona erään amstaffi- kasvattajan luona vähän rotuun tutustumassa. Oikein veikeitä ja iloisia kavereita oli vastassa. :) Saatiin paljon hyvää infoa itse rodusta, koska tämä rotu on toinen niistä, joka saattaisi olla seuraava koiramme. Miettiä täytyy, mutta onhan tässä aikaakin vielä. Toista koiraa ei tule ennenkuin Edy on se kahden vuoden ikäinen. :) Kahta pentua en katsele samaan aikaan.
Huomaa kyllä ihan säästä ja eläinten käyttäytymisestä ulkona, että kevät on tullut... :D Naurattaa eräs pullea fasaaniherra, joka päivittäin käyskentelee meidän pihassa. Kertoo varmaan jotain linnun arvoasemasta, kun tällä on kuuden akkafasaanin haaremi ympärillään.
Hieno ilme. : D
läZki.
Kyllä itsekin nautin keväästä ja lämpimästä säästä, sekä auringosta. :P Lähden paljon mieluummin pihalle ihan vaan kauniin sään takia ja nappaan kameran ja koiran matkaan. :)
Sitten kanssa ehkä vähän jotain myös minusta ja hiuksista.
Ensinnäkin WOHOO sain perjantaina postilaatikkoon kutsut muutaman koulun soveltuvuuskokeeseen. :) Muitakin saattaa tulle, koska nämä kaksi olivat samalta toimipisteeltä. Kyseessä siis kampaaja ja kosmentologi, tuo kampaaja varsinkin minua kiinnostaa. Olen aina ollut hiuksista ja niiden laitosta kiinnostunut. En itse käy juuri koskaan kampaajalla... Ehkä kerran vuodessa jos sitäkään, laitan ja värjään itse omat hiukseni. Olen melko paljon itseasiassa leikannut ja värjännyt myös kavereiden, sekä perheenjäsenieni hiuksia ja se on ollut muksaa hommaa. :P
Siitä päästään sitten jatkamaan vielä hiusaiheesta. Elikkä ihmisillä, joilla on blondi tukka, on yleensä ongelmia hiusten keltaisuuden, tai tyvikasvun kanssa. Noh niin.. :D kun minä olin ensimmäistä kertaa blondi, niin sain kyllä hiukseni niin harmaaksi, siniseksi, kuin violetiksikin ja sitten palasin tuttuun ja turvalliseen suklaanruskeaan väriin. Olen kuitenkin ihminen joka kyllästyy nopeasti, varsinkin hiustyyliin/väriin. Joten vaalensin joitain asteita ja pistin tukkaan kirkkaanpunaisen värin...
Noh, punainen onkin sitten hemmetin hankala ylläpitää, pahempi kuin se blondi. Nimittäin jos kaupan punaisen värin hommaat, niin on se ehkä kirkkaanpunainen sen viikon-pari ja sitten väri muistuttaakin lähinnä paistettua lohta, yäk... Tajusin sitten, että jos kirkkaanpunaiset hiukset haluaa, ei kannata kaupan väreillä värjätä alkuunkaan, sillä kaikissa niissä on ruskea väri pohjana ja jos olet kerran värjännyt kirkkaanpunaisella kaupan värillä ja värjäät päälle uudelleen samalla, väri on paljon tummempi punainen kun alkujaan, ei enää lainkaan kirkas. Jos haluaa ne punaiset hiukset tosissaan, niin vaalentaa ensin ja sitten värjää vain ja ainoastaan shokkiväreillä. Niissä kuitenkin on toinen ongelma... Sotkuisuus. Shokkivärit tarttuvat pintoihin ja ihoon ja mihin vaan. Ainakin kylpyhuoneen lattian saumausaineet imaisivat kaiken ja ne olikin sitten vaaleanpunaiset. Et voi myöskään mennä märillä hiuksilla nukkumaan, koska väri on sitten tyynyliinoissa. Tai jos puet valkean paidan ja hiukset on märät, on paidan selkä/olkapäät punaiset. Tai jos sinulla on sauna, punainen väri valuu lauteille ja siinäs sinulla on laikukkaat lauteet... Tästä voisi tehdä pitkänkin luettelon, mutten jaksa... Siinä aika selvä syy, että miksen ole enää punapää. : D
Blondissa värissäkin on omat ongelmansa. Ainakin jos haluat platinanvaalean tukan, niinkuin minä. Isoin naisten ongelma on selvästi hiusten keltaisuus, miten sen saa pois?? Yksilöllistä sekin, jokaisella on omanlainen tukka. Minun hiukseni ovat luonnostaan paksut ja vahvat, joten kestävät paljon. Minun hiukseni imaisevat vaalennusaineen parhaiten tyveen, missä hius on omaa väriään, toisilla sitten väri imeytyy parhaiten kaikkialle muualle paitsi sinne tyveen. Hopeashampoo on hyvä apu toki keltaisuuden poistossa, näyttää hyvältä ainakin juuri pesun jälkeen.
Itse tein punaiseen tukkaani melko rajun vaalennuksen ja sain samantien blondit hiukset, kellertävänblondit. Platina on kuitenkin se mitä haen. Rupesin miettimään tuossa yksi päivä, että kaupassa maksat siitä vaalennusaineesta, jota käytät tasan yhden kerran (eikä välttämättä edes riitä koko päähän) jopa enimmillään lähes 15 € ja kuukauden päästä taas kamala tyvikasvu. Aloin selaamaan nettiä ja löysin eräästä nettikaupasta ihan urakkapakkauksen hapetetta ja vaalennusjauhetta. Kampaamoissa vaalennus suoritetaan näillä ja annostelu tehdään itse. Pistin tilaukseen litran 9 % (melko vahvaa) hapetetta ja puoli kiloa vaalennusjauhetta. Nyt maanantaina ne tipahtivat postiin.
Mukana tilasin hyvän kokoisen värjäykulhon ja sudin:
Pakkohan näitä oli heti kokeilla. Maksoin siis aineista yhteensä suunnilleen 40 €, vaikka se paljolta kuulostaa, niin miettii sitten sitä, että värjäät noilla tyveäsi varmaan vuoden, ellet ylikin. Kaupan väriin jos menee 15 € ja värjäät kerran, ehkä vielä pettyneenä lopputulokseen.
Noh, lopputuloshan oli tämä:
Eli ei paha ollenkaan, ainakaan omasta mielestäni, ei mitään keltaista tyveä. :) Eli kaupan vaalennusaineet saavat jäädä sinne hyllyyn huutelemaan, parempi keino löydetty. : D
Eli tällaista tälläkertaa. :D Jään vielä tappelemaan tuon Edyn päivä- videon kanssa ja ehkä saan sen mukaan seuraavaan postaukseen. :D
Ps. Löysin hauskan videon kansioiden kätköistä... Edy ollut meillä ehkä maksimissaan viikon ja hän tutustuu Elmeriin :D
lauantai 22. maaliskuuta 2014
Puoli vuotta hiljaiseloa, mutta sitäkin enemmän kaikkea tapahtunutta!
Puuuuuuuhhhhhh....
On ollut mukava väli postauksissa juu... :D Mistäkähän alottaisi, kun en varmaan edes muista kaikkea tältä ajalta, varhainen dementia iskee. : D
No ensinnäkin, minulle vaan suoraan sanottuna iski stoppi kirjoittamiseen, en vaan yksinkertaisesti jaksanut päivitellä. Aina se oli mielessä, että nyt pitäisi, mutta sitten se vaan venyi ja venyi. Nyt lopulta sain itseäni niskasta kiinni ja päätin herättää tämänkin blogin henkiin välikuoleman jälkeen. :)
Tässä on tapahtunut kaikenlaista myllerrystä. :D Muutimme tosiaan syksyllä Vantaalle, mahtavaan asuntoon, missä ei ollut muuta vikaa, kuin ehkä hitusen korkea vuokra. Noh, nyt helmikuussa muutimmekin Järvenpäähän omakotitaloon. Avautui tällainen mahdollisuus sattumalta, kun Joulun aikoihin keskustelimme yhden poikaystävän sukulaisen kanssa. Asumme tässä alkuun ainakin vuokralla. Asuinpinta-alaa on sopivasti 150 neliötä ja tonttia Edylle vahdittavaksi 1800 neliötä, luulisi kelpaavan. :) Olemme nyt muuttaneet tässä sen verran paljon, että eiköhän me tässä pysytä hieman pidemmän aikaa. : D Muutto tullut suurimpana elämänmuutoksena tässä, mutta en pane omakotitalossa asumista pahakseni ollenkaan! Ihan mahtavaa!
On tässä myös kaikkea pienempää tapahtunut. Ensinnäkin Edy kävi syksyllä ensimmäistä kertaa elämässään sairauden takia eläinlääkärissä. Sillä oli silmätulehdus toisessa silmässä ja samaan aikaan paksusuolenlimakalvontulehdus, onneksi kuitenkin kumpaankin saatiin asianmukaiset lääkkeet ja koira parantui hetkessä. Edy sai myös ensimmäiset taisteluarpensa toiselta uros collielta nokkaansa ja ikeneensä. Nämä koirat kääntyivät niin nopeasti nokakkain, että tästä kai säikähtäneenä tämä toinen päätti niitata jäljet Edyn kuonoon. No onneksi ei mitään suurempia sattunut, haavat oli kotikonstein hoidettavia.
Edyllä oli syntymäpäivät tuossa 6.11.2013, poika täytti vuoden verran! :) Kakku maistuu niin, että vaan maiskutus käy! Piti ihan antaa pari kertaa Edylle lupa käydä kakkuun kiinni, kun se ei meinannut uskoa, että moinen herkku on hälle itselleen. : D
Mitä tuolle lelulle on tapahtunut? Kuka on mennyt kutistamaan Edyn ekan oman lelun? :o Pentukuvan ja toisen kuvan oton välissä on kutakuinkin tasan vuosi. Mihin se pentu katosi?
Synttäreiden jälkeen olikin pian Joulu. Joulun vietimme Pohjois-Karjalassa, ensin poikaystävän porukoiden mökillä Ilomantsissa, sen jälkeen 25. päivä menimme pariksi päiväksi minun vanhempieni luokse Rääkkylään. Uudeksivuodeksi tulimmekin jo takaisin Vantaalle ja vietimme sitä kotonamme. Katsoimme samalla miten Edy reagoi ilotulitteisiin... Tämä oli kuin ei olisi mitään sellaisia huomannutkaan. Valovälkkeet ja pamaukset eivät hetkauttaneet tippaakaan, toivottavasti koiran suhtautuminen pysyy aina yhtä hyvänä. : D
Koiratonttu kera oman paketin (Edyllä kuonossa vekki, joka tuli toisen collien hampaista):
Edy sai minulta joululahjaksi talvitakin:
Joulun jälkeen nopsaan aloimme miettimään muuttoa tänne omakotitaloon, kävimme katsomassa tätä useampaan kertaan kahdestaan ja myös muiden ihmisten kanssa. Halusimme olla varmoja, koska ei silloisessakaan asunnossa yhtään mitään vikaa sinäänsä ollut, mahtava sijainti, mahtavat naapurit, toimiva pohja, kaikki, mutta onhan se omakotitalo aina OMAKOTITALO. Ei tarvitse miettiä naapureita mekastaessaan, voi käydä huoletta vaikka keskellä yötä suihkussa, tai pestä pyykkiä jos vaan siltä tuntuu. : D
Nyt kun tässä on asuttu noin kuukausi ja kaikki tavarat ovat alkaneet löytää oman paikkansa, niin olen tosissani alkanut tykkäämään tästä kokoajan enemmän. Ihmiset ovat täällä todella ystävällisiä! Kaupan kassoilla myös, kaikki tuntemattomat tuntuvat rupattelevan toisilleen ja hymyilevän, onko tämä Suomi oikeasti? :D Tuollainen positiivisuus piristää itseänikin mukavasti. Mekin kun olemme puuhastelleet tässä pihallamme, niin ihan tosissaan lähettyvillä asuvat ihmiset ovat ajaneet pihaamme ja tulleet ihan kasvotusten morjestamaan, rupattelemaan ja toivottamaan tervetulleeksi, aivan mahtavaa! :) Seutukun on todella kivaa. Löytyy maalaismaisemaa, peltoja, metsää ja luontoa, minä tykkään. Muutaman kilometrin säteellä tässä on muutamakin heppatalli ja hevosia saattaa kävellä tästä talon edestä ratsastajineen.
Olen syntynyt maalaiseksi, olen aina maalainen. Täällä tuntuu siltä, että oikeasti hermo lepää. Kaupungissa asuessani jotenkin tuntui, että stressasin kamalasti ja jotenkin salakavalasti se ahdisti. En minä ikimaailmassa olisi valmis asumaan elämääni niin sanotussa betonihelvetissä, tarvitsen luonnon lähelleni ja sen, että voin ulko-ovesta ulos astuessani lähteä sinne luontoon koira mukanani.
Tuosta luonnonkaipuustani... Täällä omakotitalossa olen samantien alkanut ruokkimaan lintuja. :D Olen myös ollut ihan onessani siitä, että pihassamme käy fasaaneja ruokailemassa. Ne on kyllä niin kauniita lintuja. Räikeät sulat erottuu hyvin muuten harmaanruskeasta maisemasta.
Mustarastas kuikuilee:
Fasaani-herra koreilee:
Fasaani ruokailee. :)
Edylle maistuu puukapula:
Minun oli pakko hyödyntää tänne etelään uudelleen tullut talvi ja nappasin kameran mukaan, kun lähdin Edyn kanssa ulos. :)
Ainiin, Edy on nyt muuten KOKONAINEN MIES. : D Ongelmana aikaisemmin oli, että tämä koira oli yksipallinen kauan ja olimme jo 100% varmoja siitä, että ei se toinen tule sieltä laskeutumaan. Kuinkas ollakkaan, Joulun jälkeen tämä herra otti ja tipautti toisenkin. Tämä siis meinaa sitä, että meillä on sittenkin mahdollisuus lähteä vielä virallisiin näyttelyihin, näistä oli toivo jo menetetty kokonaan. :D Olen jo sillä silmällä, harjoitusmielessä katsellut taas mätsäreitä. :)
Tänä aikana minusta, punapäästä, on tullut blondi. :o Hui kamala, tässä kuussa täytän itsekin vuosia, kamalan vanha olo, vaikka sisältä olen vähän väliä se pikkutyttö. : D
Olen tässä nyt aktivoitunut mietiskelemään kaikkea koirahommaa. Kunhan saan pyöräni vielä Vantaalta, niin olen ajatellut opettaa Edyn juoksemaan pyörän vierellä. Olen katsellut myös tilaustyönä tehtyjä x-back vetovaljaita. Minua kiinnostaisi opettaa Edy vetämään myös jotain.
Omakotitaloon muutettuani, minulla on myös kasvanut kuume toisesta koirasta. Olen katsellut rotuja laidasta laitaan, mutta olen tullut siihen tulokseen, että seuraava koirani on luultavasti kovapäiseksi luokiteltavaa rotua. Olen itse luonteeltani hyvin kovapäinen ja päättäväinen, vaikka sitä voi ollakin vaikea uskoa. Tunnen sisälläni, että sen koiran pitäisi olla samanlainen. Minua on lapsesta asti viehättänyt kaikki "vaikeammaksi" luokiteltavat rodut, kuten esimerkiksi mastiffi- tyyppiset koirat, doobermanni, rotikka, sakemanni, belggari, staffit, yms. Kuitenkin tässä kun olen näitä rotuja tutkinut, amstaffi kolahtaa minuun kaikista koviten. Tästä syystä olen ottanut yhteyttä erääseen amstaffi- kasvattajaan, jonka luo minun on tarkoitus mennä rotuun paremmin tutustuakseni. Menen siis katselemaan ja kyselemään, kartoittamaan rotutietämystä, sillä haluan olla varma rodusta.
Ei tässä nyt mieleen tule muuta sen ihmeempiä. Tekstiä ja kuvia tuli, no jee ja kaikki kirjoitettu jotenkuten väsyneessä mielentilassa. Mutta ompahan tehty... Näin sopivasti puolen vuoden jälkeen. : D
Tässä on tapahtunut kaikenlaista myllerrystä. :D Muutimme tosiaan syksyllä Vantaalle, mahtavaan asuntoon, missä ei ollut muuta vikaa, kuin ehkä hitusen korkea vuokra. Noh, nyt helmikuussa muutimmekin Järvenpäähän omakotitaloon. Avautui tällainen mahdollisuus sattumalta, kun Joulun aikoihin keskustelimme yhden poikaystävän sukulaisen kanssa. Asumme tässä alkuun ainakin vuokralla. Asuinpinta-alaa on sopivasti 150 neliötä ja tonttia Edylle vahdittavaksi 1800 neliötä, luulisi kelpaavan. :) Olemme nyt muuttaneet tässä sen verran paljon, että eiköhän me tässä pysytä hieman pidemmän aikaa. : D Muutto tullut suurimpana elämänmuutoksena tässä, mutta en pane omakotitalossa asumista pahakseni ollenkaan! Ihan mahtavaa!
On tässä myös kaikkea pienempää tapahtunut. Ensinnäkin Edy kävi syksyllä ensimmäistä kertaa elämässään sairauden takia eläinlääkärissä. Sillä oli silmätulehdus toisessa silmässä ja samaan aikaan paksusuolenlimakalvontulehdus, onneksi kuitenkin kumpaankin saatiin asianmukaiset lääkkeet ja koira parantui hetkessä. Edy sai myös ensimmäiset taisteluarpensa toiselta uros collielta nokkaansa ja ikeneensä. Nämä koirat kääntyivät niin nopeasti nokakkain, että tästä kai säikähtäneenä tämä toinen päätti niitata jäljet Edyn kuonoon. No onneksi ei mitään suurempia sattunut, haavat oli kotikonstein hoidettavia.
Edyllä oli syntymäpäivät tuossa 6.11.2013, poika täytti vuoden verran! :) Kakku maistuu niin, että vaan maiskutus käy! Piti ihan antaa pari kertaa Edylle lupa käydä kakkuun kiinni, kun se ei meinannut uskoa, että moinen herkku on hälle itselleen. : D
Mitä tuolle lelulle on tapahtunut? Kuka on mennyt kutistamaan Edyn ekan oman lelun? :o Pentukuvan ja toisen kuvan oton välissä on kutakuinkin tasan vuosi. Mihin se pentu katosi?
Synttäreiden jälkeen olikin pian Joulu. Joulun vietimme Pohjois-Karjalassa, ensin poikaystävän porukoiden mökillä Ilomantsissa, sen jälkeen 25. päivä menimme pariksi päiväksi minun vanhempieni luokse Rääkkylään. Uudeksivuodeksi tulimmekin jo takaisin Vantaalle ja vietimme sitä kotonamme. Katsoimme samalla miten Edy reagoi ilotulitteisiin... Tämä oli kuin ei olisi mitään sellaisia huomannutkaan. Valovälkkeet ja pamaukset eivät hetkauttaneet tippaakaan, toivottavasti koiran suhtautuminen pysyy aina yhtä hyvänä. : D
Koiratonttu kera oman paketin (Edyllä kuonossa vekki, joka tuli toisen collien hampaista):
Edy sai minulta joululahjaksi talvitakin:
Joulun jälkeen nopsaan aloimme miettimään muuttoa tänne omakotitaloon, kävimme katsomassa tätä useampaan kertaan kahdestaan ja myös muiden ihmisten kanssa. Halusimme olla varmoja, koska ei silloisessakaan asunnossa yhtään mitään vikaa sinäänsä ollut, mahtava sijainti, mahtavat naapurit, toimiva pohja, kaikki, mutta onhan se omakotitalo aina OMAKOTITALO. Ei tarvitse miettiä naapureita mekastaessaan, voi käydä huoletta vaikka keskellä yötä suihkussa, tai pestä pyykkiä jos vaan siltä tuntuu. : D
Nyt kun tässä on asuttu noin kuukausi ja kaikki tavarat ovat alkaneet löytää oman paikkansa, niin olen tosissani alkanut tykkäämään tästä kokoajan enemmän. Ihmiset ovat täällä todella ystävällisiä! Kaupan kassoilla myös, kaikki tuntemattomat tuntuvat rupattelevan toisilleen ja hymyilevän, onko tämä Suomi oikeasti? :D Tuollainen positiivisuus piristää itseänikin mukavasti. Mekin kun olemme puuhastelleet tässä pihallamme, niin ihan tosissaan lähettyvillä asuvat ihmiset ovat ajaneet pihaamme ja tulleet ihan kasvotusten morjestamaan, rupattelemaan ja toivottamaan tervetulleeksi, aivan mahtavaa! :) Seutukun on todella kivaa. Löytyy maalaismaisemaa, peltoja, metsää ja luontoa, minä tykkään. Muutaman kilometrin säteellä tässä on muutamakin heppatalli ja hevosia saattaa kävellä tästä talon edestä ratsastajineen.
Olen syntynyt maalaiseksi, olen aina maalainen. Täällä tuntuu siltä, että oikeasti hermo lepää. Kaupungissa asuessani jotenkin tuntui, että stressasin kamalasti ja jotenkin salakavalasti se ahdisti. En minä ikimaailmassa olisi valmis asumaan elämääni niin sanotussa betonihelvetissä, tarvitsen luonnon lähelleni ja sen, että voin ulko-ovesta ulos astuessani lähteä sinne luontoon koira mukanani.
Tuosta luonnonkaipuustani... Täällä omakotitalossa olen samantien alkanut ruokkimaan lintuja. :D Olen myös ollut ihan onessani siitä, että pihassamme käy fasaaneja ruokailemassa. Ne on kyllä niin kauniita lintuja. Räikeät sulat erottuu hyvin muuten harmaanruskeasta maisemasta.
Mustarastas kuikuilee:
Fasaani-herra koreilee:
Fasaani ruokailee. :)
Edylle maistuu puukapula:
Minun oli pakko hyödyntää tänne etelään uudelleen tullut talvi ja nappasin kameran mukaan, kun lähdin Edyn kanssa ulos. :)
Ainiin, Edy on nyt muuten KOKONAINEN MIES. : D Ongelmana aikaisemmin oli, että tämä koira oli yksipallinen kauan ja olimme jo 100% varmoja siitä, että ei se toinen tule sieltä laskeutumaan. Kuinkas ollakkaan, Joulun jälkeen tämä herra otti ja tipautti toisenkin. Tämä siis meinaa sitä, että meillä on sittenkin mahdollisuus lähteä vielä virallisiin näyttelyihin, näistä oli toivo jo menetetty kokonaan. :D Olen jo sillä silmällä, harjoitusmielessä katsellut taas mätsäreitä. :)
Tänä aikana minusta, punapäästä, on tullut blondi. :o Hui kamala, tässä kuussa täytän itsekin vuosia, kamalan vanha olo, vaikka sisältä olen vähän väliä se pikkutyttö. : D
Olen tässä nyt aktivoitunut mietiskelemään kaikkea koirahommaa. Kunhan saan pyöräni vielä Vantaalta, niin olen ajatellut opettaa Edyn juoksemaan pyörän vierellä. Olen katsellut myös tilaustyönä tehtyjä x-back vetovaljaita. Minua kiinnostaisi opettaa Edy vetämään myös jotain.
Omakotitaloon muutettuani, minulla on myös kasvanut kuume toisesta koirasta. Olen katsellut rotuja laidasta laitaan, mutta olen tullut siihen tulokseen, että seuraava koirani on luultavasti kovapäiseksi luokiteltavaa rotua. Olen itse luonteeltani hyvin kovapäinen ja päättäväinen, vaikka sitä voi ollakin vaikea uskoa. Tunnen sisälläni, että sen koiran pitäisi olla samanlainen. Minua on lapsesta asti viehättänyt kaikki "vaikeammaksi" luokiteltavat rodut, kuten esimerkiksi mastiffi- tyyppiset koirat, doobermanni, rotikka, sakemanni, belggari, staffit, yms. Kuitenkin tässä kun olen näitä rotuja tutkinut, amstaffi kolahtaa minuun kaikista koviten. Tästä syystä olen ottanut yhteyttä erääseen amstaffi- kasvattajaan, jonka luo minun on tarkoitus mennä rotuun paremmin tutustuakseni. Menen siis katselemaan ja kyselemään, kartoittamaan rotutietämystä, sillä haluan olla varma rodusta.
Ei tässä nyt mieleen tule muuta sen ihmeempiä. Tekstiä ja kuvia tuli, no jee ja kaikki kirjoitettu jotenkuten väsyneessä mielentilassa. Mutta ompahan tehty... Näin sopivasti puolen vuoden jälkeen. : D
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)