Edy lähti hoitoon ja muuttorumba alkaa!

Hei!
Tosiaan nyt se muutto sitten oikeasti tapahtuu! Veimme Edyn eilen illalla hoitopaikkaan, jotta pääsemme tänään lähtemään mahdollisimman nopeasti körryttelemään kuorma-autolla Joensuuta päin. Ajomatkaan menee noin 6 tuntia ja kun poikaystävä tekee vielä tuota ajoa työkseen, niin laki määrää, että meidän pitää vielä pitää matkalla se 45 min tauko.

Miten ihmeessä minä selviän muutaman päivän ilman minun pientä koiraani? : D Olen jo tämän ensimmäisen aamun kokoajan ajatellut, että Edy pitää käyttää lenkillä ja Edylle pitää laittaa ruokaa yms. Sitten muistankin, että eihän se koira olekkaan täällä. Outoa, kun en ole ollut yhtään päivää ilman koiraani, eikä se ole ollut kenenkään muun luona yötä ilman jompaa kumpaa meistä. :o Jänskättää vähän, että mitenhän se koira suhtautuu asioihin siellä hoitopaikassa.

Kuitenkin eilen ihan aamusta halusin vielä viettää laatuaikaa Edyn kanssa, ennen kun tämä lähtee hoitoon ja menin heittelemään palloa ja peuhaamaan lähimetsään koiran kanssa.




Metsäpoluille tuli myös mies koiransa kanssa ja hän ihan kohteliaasti kysyi, että voiko hänen koiransa tulla moikkaamaan. koirat ottivat siinä sitten ihan kunnon rinkiä ja Edy lensi nokallensakkin, mutta ei se menoa haitannut. :D


Sitten oltiinkin jo riehuttu ihan rätti poikki väsy yäk.


Lisää vielä tuosta hoitopaikasta. Tämä paikka oli siis syrjemmällä seudulla, missä omistajalla oli oma tönö ja lääniä. Siellä Edylle oli koirakavereita, kissoja ja mikä jännintä...
LAMPAITA!


Vähän jänskätti, että miten tämä oma poika suhtautuu lampaisiin, kun ei se niitä koskaan ollut nähnyt. :D Mutta loppujen lopuksi todella hyvin ensikertalaiselta! Paikan omistajalla itsellään oli myös nahkacollie, narttu tosin. Tämä koira on Edyn sukulainen (tätipuoli), elikkä Edyn isällä ja tällä koiralla on sama äiti. Sukulointireissu siis!



Edy tuijottelee näitä outoja kummajaisia:


Sitten seuraillaankin tädin näyttämää esimerkkiä:

Ja kun lampaat oli nähty, oli sukulaispainin vuoro. :D


Huomasi kyllä heti, että nämä kaksi olivat jotain kautta toisilleen sukua. Silmät ja kasvojen ilmeet olivat todella samanlaisia. Kun oltiin tutustuttu, niin sitten mentiinkin jo rinta rinnan, kuin paita ja pöksyt. :)


Edyn olisi tarkoitus tulla meille sunnuntaina takaisin. :) Saa nähdä sitten miten poika tulee suhtautumaan tuohon kerrostaloelämään. Ikänsä kuitenkin asunut rivitaloasunnossa. :o

Alkava pikkukoirakuume ja mielipiteitä pienistä koirista

Jaa-a... : D
Ja kun minä olen aina ollut "pieniä koiria vastaan", tavallaan. Ei minulla siis sinäänsä niitä vastaan ollut muuta kuin, että ajattelin aikaisemmin etten koskaan, ikinä, milloinkaan ottaisi pikkukoiraa itselleni. Ajattelin vielä vähän aikaa sitten, että en halua kissan tapettavaa rottaa, vaan koiran on oltava koira...

Mutta miten tässä nyt on käynytkään... :D Olen tässä koirapuistoillessa tutustunut myös näihin pienempiin koiriin ja ne ovat tosissaan alkaneet jollain kummalla tavalla viehättämään minua! Ja vielä oudompaa on se, että se koira, joka minulla pyörii mielessä jatkuvasti, on chihuahua... Ja vielä oudompaa tässä on se, että kun pitkään unelmakoirani on ollut tanskandoggi.

Aiemmin ajattelin pienistä koirista samalla tavalla, kuin varmasti todella moni muukin: "Ne ovat vain huonosti koulutettavia, arkoja, räksyttäviä remmirähisijöitä.". Mutta mieleni on alkanut tässä kääntyä, kun olen päässyt vähän tutustumaan pienempiin koiriin.

Olen vahvasti sitä mieltä, että tuo vika ei aina todellakaan ole koirassa (hyvin harvoin vika itse koirassa on), vaan omistajassa. Minulle on tullut inhottava kuva pienistä koirista luultavasti näiden omistajien tekemien virheiden vuoksi...
Olen tullut siihen tulokseen, että lukuisat pienen koiran hankkijat ajattelevat, että ei sitä koiraa tarvitse kouluttaa, koska sitä pystyy hallitsemaan voimalla... Isot koirat ovat hyviä siinä suhteessa, että niiden kanssa koulutuksessa ei voi luistaa, muuten teet vaan hallaa itsellesi (esim. hihnassa vetäminen).
Chihuahuakin on kuitenkin hyvin suuri egoinen koira, elikkä vaikka ruumis on pieni, koira on kuitenkin valtava mieleltään. Useat ihmiset eivät näiden pienien koirien kohdalla vaan tajua sitä, että koulutus on tasan yhtä tärkeää näille, kuin isommillekkin koirille.
Koirat kun kommunikoivat toistensa kanssa, ne eivät katso, että "Ompa tuo toinen iso!", tai että "Ompa tuo toinen pieni rääpäle...". Koirille kumminkin suurin vaikuttaja on se luonne, se miten iso osaat olla sisältä, ei ulkoa. Pienikin sisukas koira, voi alistaa isomman koiran, eikä siinä voimaa tarvita.
Mietitään miten vaarallisia pienet huonosti sosialisoidut, huonosti uusiin asioihin totutetut, lellityt, aggressiiviset koirat olisivat, jos yhtäkkiä niiden painoon laitettaisiin vaikka se muutama kymmenen kiloa lisää, sekä lisättäisiin reippaasti säkäkorkeutta.
Senkin olen huomannut, että jostain kumman syystä pienten koirien hyökkäyksiä ei oteta vakavasti... Esimerkiksi, jos koirapuistossa pieni koira käy ison kurkkuun kiinni täysiään, niin ajatellaan, että eipä tuo mitään, ei se saanut mitään aikaiseksi... Just sanon minä... Mutta heti, jos isompi koira sattuu vaikka leikillä näykkäisemään jotain toista koiraa, niin kauhistellaan heti, että: "Hyi mikä kamala peto! Joutaisi lopetettavaksi!" ja sitä toitotetaan uutisissa ja ties missä... Kuinka monesti näette samaa pienemmistä koirista ja kuinka monesti näkee enemmän rähjääviä pieniä koiria koirapuistoissa ja muualla...?

ELI NÄILLÄ AATTEIN: SAMANLAINEN PERUSKOULUTUS JOKAISELLE KOIRALLE, KOOSTA, RODUSTA, TAI MISTÄÄN MUUSTA RIIPPUMATTA!

Mutta tästä ei enempää. :) Käytiin taas puistoilemassa ja siellä oli taas erittäin kivoja koiria ja mukavia ihmisiä, joiden kanssa kehkeytyi mielenkiintoisia keskusteluja koirista. Esimerkiksi siellä ihmeteltiin, että miksi Edy maksoi vaan 900 € ja miksi esim. chihuahuat maksavat lähemmäs pari tonnia (eikä aina päästä silläkään hinnalla, riippuu suvusta)... Tosiaan heräsi kysymys, että miksi koirat, joilla ei niin sanotusti ole muuta käyttötarkoitusta, kun olla seurakoira, maksavat niin paljon enemmän kuin työkoirat? Esim. paimenkoirat jos ovat siinä jotakuinkin 800-1000 € ja sitten metsästys/ajokoirat lähtevät yleensä vielä halvemmalla ja ne vasta ovatkin työkoiria metsästäjän apulaisina. On se muoti mielenkiintoinen asia, kun vaikuttaa eläimienkin hintaan. Se eläin mikä sattuu olemaan muodissa, siitä saa myös maksaa niin kuin merkkivaatteista, verrattuna mukavan tuntuisiin ja säältä suojaaviin vaatteisiin.
Mutta juu, vähän taas kuvia:










Poiskaystäväni sisko oli noin kuukausi takaperin pyytänyt minulta, että haluaisinko suunnitella hänelle pienen tatuoinnin. Tatuointiin piti saada tietynlainen tassunjälki ja teksti "Pena". Pena oli heidän perheen koira, rodultaan welsh corgi cardigan. Hän käy ottamassa tatskan vasempaan jalkapöytäänsä 1.8. :) Siitä ehkä silloin tänne kuva ihan tatskan muodossa. Mutta tässä on kuva hänelle piirtämästäni tatskasta (ylempi on vaiheessa oleva ja alempi "valmis"):


Meillä muuten on muutto viikon päästä! :) Emme voi ottaa Edyä mukaan muuton tielle, niin olen etsinyt pojalle hoitopaikan. :) Paikka kuulostaa oikein kivalta! Siellä on muita koiria ja muita eläimiä ja LAMPAITA. Edy ei ole koskaan nähnyt lampaita, mutta olen salaa toivonut, että sellainen mahdollisuus avautuisi. Hoitopaikasta ilmeni myös hauska sattuma: hoitajan oma nahkacollie on itseasiassa Edyn täti (Edyn isällä ja tällä on sama äiti). Eli näillä mennään taas eteenpäin. :)

Ps. Koira ei meillä saa olla sohvilla, eikä sängyssä:

Kivaa koirapuistossa :)

Tänään oli oikein kiva ilta Edyn kanssa koirapuistossa. :) Hassua kun autosta jo näin, että puistossa näytti olevan joku hyvin Edyn kaltainen otus... :D Mikäs muukaan siellä juoksenteli kuin toinen nahkacollie! :) Edy sai hepulin, kun oli niin innoissaan tuosta kaverista. :P

Taaskaan minulla ei ollut mukana muuta kameraa kuin iphoneni... ):<





Tämä toinen nahkacollie oli myös uros ja iältään puolitoistavuotias. :)

Edy sai myös ihmetellä pienen pientä kaveria. :)


Puistossa sai myös temmeltää ja urheilla! (Edyn vieressä toisen toisen koirapuiston koiran omistaja)


Ja mikä huvittavinta koko koirapuistoreissussa minun mielestäni tänään oli... Oli tämä:

Tuon toisen koiran nimi tuossa oli myös "Edi", eli meillä oli samaan aikaan isojen koirien puolella kaksi isoa koiraa, joiden kummankin nimet lausuttiin: "Edi"... :D Aika mielenkiintoinen sattuma.

Niin ja hei, vuokrasopimus kirjoitettu! :) Muutetaan uuteen asuntoon siinä 27-28.7. :P

Uusi ulkoasu ja päivittelyä teksteihin

Iltoja!
Tai öitä, tai miten sen nyt ottaa. : D Sain tosiaan väsättyä tänne nyt uuden ulkoasun, entinen oli alkanut jo omaan silmään pitkästyttää. Päivittelin samalla jokaiseen osioon tekstejä (Edy, Elmeri, Gerbiilit, Kaiken takana, Suunnitelmia, Hyötylinkkejä). :)

Mutta juu, poikaystävälläni oli nyt viikonloppuna viimeiden dj- keikka Varkaudessa ja minä lähdin siinä samalla Joensuuhun pakkailemaan jo tavaroita valmiiksi. Ihan hyvä vaan, että tuo poikaystävän viikonloppuramppaaminen baareissa musiikkia soittamassa loppui nyt. Eihän sitä kukaan kestäisi, että viikot normitöissä ja viikonloput yötöissä katselemassa känniläisten örvellystä. D:
Tuli hieman haikea olo kun pääsin siihen asunnolle ja näin miten Edy heti alkoi leikkiä leluillaan ja innoissaan pyöri ympäriinsä, kun paikka oli niin tuttu ja turvallinen. Kuitenkin kun aloin tavaroita pakkailemaan, niin se haikeus alkoikin hävitä. :D Ihan mielelläni minä tuosta asunnosta lähden parempaan. :'D Tuli aika äkkiä mieleen kaikki asiat, mistä tuossa asunnossa on saanut kirota.

Muuttaminenhan on kivaa! Siinä se huono puoli on vaan se vanhan asunnon tyhjentäminen tavaroista. (Kuvassa pelkkä pieni murto-osa tavaran määrästä, mitä asunnossa oikeasti on...) D:


Perjantain ja lauantain aikana en pakkaukselta kerennyt juuri mitään muuta tekemään, hädin tuskin syömään/juomaan välissä. Koitin saada mahdollisimman paljon tavaroita pakattua nyt, että sitten kun muutto oikeasti on edessä, niin ei tarvitse kuin tulla hakemaan kamat ja siivota asunto.

Tuli taas todettua, että kyllä me ollaan koulittu Edystä aivan mahtava matkakoira! Autossa se on niin nätisti, että välillä tosiaan meinaa unohtaa, että kyydissä on myös se koira. Huima muutos verrattuna siihen, miten Edy kammoksui pienempänä autoilua, se oli yhtä suoraa huutoa niin kovaa, kun vaan kurkusta lähti ja se kiersi auton aina kauempaa. Nykyään koira hyppää autoon itse käskystä ja käy suoraan makaamaan ja voi nukkua ihan täysiään, eikä pidä minkäänlaista ääntelyä. :) Kyllä se minun patistus sitten tuotti tulosta, kun lähdin aina vaan koiran takia ajelemaan koulutusvaiheessa ja menin kotiin vasta sitten, kun koira oli autossa aivan hiljaa ja rauhoittunut.

Vantaalta Joensuuhun matka oli pirullisen kuuma. D: Kastelin muutaman nenäliinan ja tein Edystä rättipään:


Käytiin Joensuussa vielä ehkä viimeisen kerran KOSKAAN Edyn kanssa meidän tutussa koirapuistossa. Koira kyllä tykkäsi, kun joku oli vielä jättänyt sinne vanhan jalkapallon. :) (Ihanaa kännykkäkameralaatua)





Joensuun käynnillä meidän piti ottaa vielä muutamia papereita mukaan asuntoa varten. Tänään sitten pitää soitella, että miten tässä asuntoasiassa edetään. :) Intoa olisi jo päästä oikeasti muuttamaan ja saada omat tavarat paikoilleen. :P

Jeeee VIHDOIN!

Meille tarjottiin kämppää! :)
Eilen käytiin katsomassa yhtä asuntoa, joka puhelimessa kuulosti aika hyvälle. :) Jännitin aivan tajuttomasti sillä lyhyellä automatkalla, kun sinne asunnolle ajoimme avaimien kanssa. Asunto oli todella valoisa ja siisti, kylpyhuone oli tosi kiva ja mikä oli aivan huippua: asunnossa on oma sauna! Ahhh! Rakastan saunomista! Olen nimittäin aikamoinen värjöttäjä ja minulla on aina kylmä. D: Olen vaan voinut haaveilla, että miten hyvältä tuntuisi mennä saunomaan vaikka talvisen heppatallipäivän jälkeen. :O
Kämpässä oli siis kokonaisuudessaan näppärä paketti. Hyvää oli paljon, mutta oli myös muutamia seikkoja, joista en niinkään pitänyt. Esimerkkinä nyt vaikka keittiön työskentelytilojen pieni määrä (toivoin uuteen asuntoon enemmän työskentelytilaa, kuin edellisessä asunnossa), sitten toinen huono seikka oli makuuhuoneen pieni koko, mutta eiköhän sinne saa survottua itsensä jotenkin... :D
Asunto on siis 60,5 neliöinen kaksio, kera oman saunan, sekä ISON parvekkeen. Kämpässä on tiettyjä kohtia, joissa olisi suunnittelija voinut vähän aikaa miettiä, ennen kuin tuhraa paperille. Esimerkiksi parvekkeen oven kohta, joka syö tilaa yhdestä nurkkauksesta niin paljon, että se vie neliöiden käyttömahdollisuuksia aika ikävästi. D: Vaikka tuossa kämpässä tosiaan on noin 12 neliötä enemmän, kuin Joensuun asunnossamme, niin silti minusta tuntuu, että menemme kyllä niin ahtaalle. D:

Päätimme kuitenkin, että otamme kämpän, sillä ei siinä ole mitään niin kamalaa, etteikö sitä sietäisi sen muutaman vuoden (ainakin). : D On sitten sentään joku asunto täälläpäin Suomea. :) Eihän noitten vuokra-asuntojen perään niin kamalan tarkka kannatakkaan edes olla, eri homma sitten, kun on oikeasti hankkimassa ikiomaa asuntoa. Elikkä tänään soitamme puhelun ja ilmoitamme, että vuokraamme tämän kämpän. :)

No mitään "jännää" en voi oikein kertoa, koska mitään arkea kummempaa ei ole juuri tapahtunut, mutta ehkä siitä arjesta sitten jonkun verran:
Elikkä tämän hevosen (jota minun olisi tarkoitus alkaa hoitaamaan)jalan ontumisen syy selvisi ja syy on epäsopiva satula, tai jokin vika satulassa. Satulaseppä käy katsomassa tilanteen tallilla (tai on käynyt). Oli alustavaa puhetta, että menen tänään käymään tallilla, mutta saa nähdä mitä tapahtuu. :P

Tiistaina poikaystäväni sisko perheineen kävi täällä ja minä, poikaystäväni, poikaystävän siskon poika ja Edy lähdettiin käymään koirapuistossa ajan tapoksi. Hämmästyin siellä kyllä totaalisesti. Olin ravannut niin monet koirapuistot (Helsinkiä myöten), enkä ollut missään kohdannut samaan aikaan muita koiria temmeltämässä ja olin alkanut jo tosissani miettimään, että missä ovat tämän seudun koiraihmiset??? Ja missä niiden koirat on??? Eikö niitä käytetä riehumassa missään??? Mutta tosiaan täältä Vantaalta löysimme kuin löysimmekin yhden puiston, joka näkyvin oli melko suosittu koiraihmisten parissa. Sinne tuli lopulta Edyn lisäksi viisi isoa koiraa ja muutamia pienten koirien puolelle sen tunnin aikana, mitä siellä nyt olimmekaan. 8) Oli kyllä niin muksaa seurata koirien keskenäistä temmellystä taas ja minä tyhmä en ottanut kameraa mukaan juuri silloin, kun niitä dogeja olisi ollut. >8(

Grillattiin tuossa yksi päivä poikaystävän kanssa, nam! Harvinaista, että poikaystävä tekee ruuan, koska minä en juuri suostu syömään hänen "kötöksiään". :'D Muutama hänen ruuanlaittonäyttönsä on riittänyt. Grillata hän osaa, joten silloin hän saa MELKEIN vapaat kädet (minä vaan laitan kaikki valmiiksi, hän vaan kärventää ne :'D).

Kelpasi minullekkin vaihteeksi vaan seurata ruuanlaittoa...


...Ja viettää "laatuaikaa" etsien itselleni sopivia kesäratsastuskenkiä...


Ja Edy ei tehnyt muuta kun oli kaunis. <3


Kyllä, olen kasvissyöjä:


Edy on NIIIIIN yksin ja hylätty ja elämä on kurjaaaa! ...Ainakin silloin, kun muut syövät jotain niin hyvän tuoksuista Edyn nenään... : D


Mutta kyllä se Edynkin odotus lopulta palkittiin. 8)


Tuosta hevostarvike- kuvastosta innottautuneena lähdimmekin etsimään ratsastuskenkiä ihan liikkeistä ja Hööksistä löysin yhden niin minun jalkoihini täydelliset ratsastuskengät. Nahka kangissä oli todella pehmeää ja kengät "joustivat/taipuivat", eivätkä tuntuneet jaloissa miltään puukengiltä. Noh, nehän ne oli pakko ostaa:


Aina saa pelätä, että löytyykö minun jalkaani sopivaa kokoa. Pirullisesti jalkani on siis 35-37, riippuu kengän mallista. Näistä kengistä oli onneksi yksi pari 36:sia. :) Kyllä nämä kengät hakkaa täysillä ne minun ihanat talviratsastus-saappaat, jotka ovat yhtä toppausta polviin asti, sekä ne jäävät "jumiin" jalustimiin, eikä niitä meinannut saada melkein koskaan irti.... : D Eli hyödyllinen ostos tuli tehtyä! : D

Heppailua!

Heis! Viime tekstissä puhuin siitä hevoshommasta ja nyt lisää siitä. Eli tiistaina minun piti mennä katsomaan tuota heppaa, mutta siihen tuli este, koska hevosen omistajan miehen äiti oli joutunut sairaalaan. Uusi aika kuitenkin sovittiin nyt torstaiksi ja pelkäsin, että taas minun tuurillani tapahtuu jotain ja homma peruuntuu (ihan vaan siksi, koska minulle yleensä käy niin, että mikään ei onnistu, tai mene niinkuin on odotettu). : D
Pääsin kuin pääsinkin kuitenkin torstaina lähtemään poikakamun siskon kanssa tallille ja olin niin täpinöissäni ja täynnä jännitystä. : D Tallilla pääsin harjaamaan hevosen ja putsaamaan sen kaviot ennen varusteiden laittoa. Nautin kyllä niin siitä hepan harjailusta, koska en ole ihan hetkeen päässyt sitä tekemään ja putsasin hepan kyllä niin viimeisen päälle, että.. :'D Hepan omistajakin sanoi, että: "Miten joku jaksaa sipistellä noin paljon?", no minä jaksan aivan varmasti, kun tykkään ihan siitä hepan paijjauksestakin kovasti. : D

Onneksi tuo heppa on sen kokoinen, että minäkin persejalkaisena pääsen kapuamaan sinne selkään ilman jakkaraa. :'D Käytiin siinä alkukävelyt tekemässä hiekkatiellä ja sen jälkeen ratsastettiin kentälle, jossa sitten ravailin ja pyörin hepan kanssa. En nyt ekalla kerralla laukannut, kun hepalla on joku lihasjumi toisessa jalassa ja se vähän ontuu sitä. Heppa tuntui ihan kivalta ratsastaa. :) Tosi lempeä ja kiltti kaveri!

Alkukäyntiä heittämässä hiekkatiellä ja vähän heppaan tutustumista. :D Hitto, että miulla voi olla aina niin idiootti ilme muiden ottamissa kuvissa. :'D


Poikaystävä päräytti myös tuonne tallille sitten ratsastuksen loppupäässä. Poikaystäväni siis tosiaan pelkää hevosia ja minä halusin, että hän kokeilee hepan selässä istumista. Aluksi oltiin tosi vastahakoisia, mutta kun sanoin, että jos hän menee muutamaks kierrokseks selkään, nii minä suostun lähtemään kerran talvella hänen kanssa laskettelemaan... Ja joo minulla on traumoja laskettelusta ja jonkin asteen korkeanpaikan/kovan vauhdin kammo, että niin.... :D Mutta tällä lupauksella sain tuon miehen turjakkeen hepan selkään!




Ratsastuksen jälkeen heppalta otettiin varusteet pois, sille suihkutettiin hyttyskarkotetta, sekä puettiin ötököiltä suojaava loimi ja sitten sain viedä sen tarhaansa. :) Hepan omistaja oli ihan positiivisella mielellä, eli joo minä rupean käymään säännöllisesti hoitamassa tätä heppaa. Omistaja puhui myös siitä, että kunhan me saadaan se kämppä, niin minulla voisi olla sellainen mahdollisuus, että ottaisin hepan puoliylläpitoon. :) Elikkä hänellä olisi se lopullinen sanavalta asioihin, mutta kuitenkin heppa olisi tavallaan "yhteinen". Tai hänenhän se olisi tietenkin enimmäkseen, mutta voin käydä tallilla tekemässä asioitani, eikä tiettyihin juttuihin tarvitse kysyä lupaa, mutta hyvä on kuitenkin ilmoittaa niistä varsinaiselle omistajalle. :) Eikä tämä kuulostanut minun korvaani lainkaan pahalta! ;) Hihi, olen niin innoissani koko jutusta!

Tallilta tultuani kävin Edyn kanssa lenkillä ja totesin, että koiralta pitäisi saada virtaa pois ja lähdettiin vielä käymään läheisessä koirapuistossa. Mutta, mutta, joooooooh.... Yritin ottaa koirasta myös "lennokkaita" kuvia, mutta miten kävikään... Edyllä on alkanut hormoonit hyrräämään lähiaikoina (se on myös alkanut isona miehenä merkkaamaan lenkillä!) ja joku oli käynyt luultavasti kiimaisen narttukoiran kanssa ennen meitä koirapuistossa. Arvatkaa vaan, että kiinnostiko koiraa pallon perässä juokseminen???


NO EI!!!

Sain minä kummiskin yhden tyhmän tönötys- kuvan. :(((

Hihihihi :)

Nyt en kyllä parempaa otsikkoa keksinyt! Ollut pitkästä aikaa niin mukavaa, että ei voi oikein muuta kun hihitellä! 8)

Tässä on nyt varmaan päästy yli suurimpien alkuvaikeuksien ja olen tullut siihen tulokseen, että kyllä tämä pienen käpykylän tyttö varmasti tulee sopeutumaan myös kaupunkielämään. Kun tulimme tänne, niin minulla vaan pää pyöri ja tuntui, että kaikki ahdistaa. Liikenne tuntui todella hankalalta, ihmispaljous ahdisti ja kun tosiaan täällä on kaikkea niin paljon enemmän. Huomasin tällä viikolla muutoksen itsessäni, sillä kauppakeskuksessakaan suuri ihmismäärä ei enää ahdista ollenkaan, kun alussa kävelin vilunväreet niskassa, kun ihmistä oli niin pirusti ympärillä. :D

Tuli tuossa myös todella pitkästä aikaa hemmoteltua itseään ja ostelin itselleni jopa jotain! Yleensä minulla rahat menee heti eläimiin, mutta nyt oli myös oma vuoro rahan käytölle. :P Ostin kivan paidan, kaulakorun, muutamat kivat korvakorut, hanska-asusteet, sekä suurin asia: uusi puhelin! Poikaystävän kanssa menimme katsomaan puhelinliittymät paremmaksi ja molemmille tarttui liittymätarjouksessa mukaan Iphone 5- puhelimet. Kyllä nyt taas kelpaa, ainakin kun vertaa nyt tätä edelliseen puhelimeen joka teki aina omiaan ja sekoili/jumitti. Toisaalta tuo on minulle todella hyödyllinen täällä uudella alueella kätevän karttapalvelunsa takia... Omaan nääs surkean suuntavaiston... :'D

Jos voin sanoa, että Joensuussa elämä potki päähän oikein urakalla, niin täällä onni on varmaan kääntynyt totaalisesti päälaelleen... Olen suorastaan ällikällä lyöty tällä hetkellä... Kun lähdimme tänne etelään, niin jouduin lopettamaan ratsastuksen siellä olevalla ratsastustallilla ja olin nyt kuumeisesti katsellut talleja täältäpäin, muttei mitään ollut vielä varsinaisesti löytynyt kiikareihini.
Noh, tässä perjantai-iltana kävimme poikaystäväni siskon työpaikalla vierailemassa, jossa tämä oli vuorossa työparinsa kanssa ja siinä tuli rupateltua pidempikin tovi eräästä oikein minulle iloisesta aiheesta... Voi olla, että saan hoitohevosen! Ei kamala mikä unelmien täyttymys se tähän elämän tilanteeseen vielä olisi! Hoitohevonen olisi siis tämän poikaystäväni siskon työkaverin hevonen, jota hän ei kerkeä liikuttamaan paljoa töiden ja lastensa vuoksi. Hevonen on täyshoidossa yksityisellä tallilla, joten siellä hoidetaan perustarpeet hevoselle kuntoon. Minun hommani olisi käydä hevosta hoitamassa ja ratsastamassa silloin tällöin. Heppa on kuulemma maastovarma ja ihan osaava kaveri. :) Tänään menen katsomaan tätä heppaa ekaa kertaa ja vähän kokeilemaan, että miten tuo yhteispeli sujuisi. :) Voin sanoa, että jännittää ihan KOHTUULLISEN paljon! Eli kaikilta peukut pystyyn, että homma onnistuu!

Ratsastus itsessään ei ole todellakaan mikään halpa harrastus, joten tämä vaihtoehto olisi itselle täysi lottovoitto. Nainen ei veloita ratsastuksesta mitään, mutta autanhan minä häntä siinä, että järkkään hänelle itselle sitä vapaa-aikaa käymällä liikuttamassa hevosta, jonka hän joutuisi muuten tekemään itse.

Käytiin myös lauantaina Tropicariossa katselemassa liskoja, käärmeitä, sammakoita, sun muita kummajaisia. :)






Edylle kuuluu hyvää! Heti kun ruoka saatiin palautettua sen entiseen nappulaan, niin vatsan sekaisuuskin lähti pois. :) En ole koiran kanssa uskaltanut viimeaikoina mennä mätsäreihin, koska mätsäreillä harjoittelin varsinaisia näyttelyitä varten, mutta enää en ole niin varma, että tulenko niissä käymään... Ei sillä etteikö intoa olisi, vaan sillä, että onko tämän koiran kanssa tulevaisuudessa mahdollista niissä käydä. Eli Edyllä ei ole vieläkään laskeutunut toinen kives ja jos näyttelyihin meinaa, niin kummankin pitäisi ihan siellä kivespussissa levätä. Tiedän, että se toinen ei ole missään vatsaontelossa, vaan se on tuossa kiveksen paikan yläpuolella, se ei vaan ole tipahtanut alas sieltä... Vähän alkaa jo huolettaa, koska toinen on ollut kuitenkin paikallaan alhaalla jo siinä neljän kuukauden iässä, mutta toista ei kuulu vieläkään. :/ Eihän se pallivikaisuus koiraa sinäänsä huononna, mutta jos se ei sieltä laskeudu, niin koira joudutaan leikkauttamaan syöpäriskin vuoksi, enkä pidä mistään tuollaisista operaatioista. :/ Noh... Toivotaan, että se sieltä vielä tipahtaisi...

Tässä vielä video, kun Elmeri kosiskelee Edyä varmaan pitäen tätä jonain naaraskanina. : D