Huhuh! Niin siis selvennykseksi, että Edyllä on huomenna ekat mätsärit ja itseasiassa ne ovat minullekkin elämäni ensimmäiset! Koskaan kun en ole edes missään näyttelyissä käynyt... D: Ja tämä koira on sellainen vielä, että ikinä ei tiedä millä tuulella se on. Joko se vetää homman ihan yli odotusten, taikka sitten vetää kerralla perseelleen, välimuotoja tuosta ei tunneta. : D Minä olen vielä sellainen ihminen, että jännitän kaikkea aivan järkyttävän kovasti etukäteen, mutta sitten kun itse tilanne tulee eteen, niin olen aivan rento, enkä jännitä lainkaan. Kummallista kait. :D Mutta toivon tosiaan, etten jännitä siellä mätsäreissä ja sillä tavalla pilaa koirankin mahdollisuuksia. :P
Pistin tänään kaikkea valmiiksi huomista varten. Harjasin Edyn irtokarvat pois furminaattorilla (on muuten hiton hyvä kapistus!), sitten pesin koiran ihanien kurasäiden jäljiltä ja täytyy sanoa, että minä se en tule rakastamaan märän koiran hajua koskaan! Phyi! >:| Laitoin myös tarvittavat paperit valmiiksi aamulle, katsoin vaatteet, sun muuta. Ja että jännittääkö kenties...? :D Huh... Onneksi minulle lähtee yksi kaveri mukaan tueksi, niin ei tarvitse yksin säntäillä puolelta toiselle.
Nam! Märkä koira! Ihaninta oli se, kun litimärkänä tämä säntäsi sitten avoinna olevaan sänkyyn....
Eilen pidimme myös Joensuun collieporukan kanssa vähän näyttelyharjoitusta. Oli siitä minulle ainakin hyötyä, tuli sellaisia "ahaa!"- elämyksiä ja sain hyviä vinkkejä! :) Koira kun pentu vielä on, niin se tuli kyllä esille sen jaksamisen kanssa. Aluksi meni hienosti, mutta sitten kun koira tympääntyi ja väsyi hommaan, niin se myös sen kiukkuamisella toi esille. Pennut on aina pentuja kuitenkin, ei niiltä malttia löydy pitkiksi pätkiksi. : D
Huomasin siinä myös, kun koiria juoksutimme irti harjoittelun jälkeen, että Edyn turkki kiiltelee todella nätisti auringonvalossa! Olen todella tyytyväinen sen turkin kuntoon! :) Kun koira meille tuli, niin stressasin hirveästi, että onko sen ihossa joku sairaus tai jotain, kun sen iho hilseili niin kovasti. Ostin Omega Max- nimistä täydennysrehua ihon ja turkin hyvinvointiin ja Edy saa sitä edelleen aina ruuan kanssa. Se on kyllä todella voimakkaan hajuista ja olen kuullut, että jos sen lisää aikuiselle (siihen tottumattomalle koiralle) ruokaan tuosta vaan, niin saattaa jäädä koko ruoka syömättä hajun vuoksi. Edy kumminkin tottui siihen pienestä pitäen. Ostin myös ihon ja turkin hoitoon furminaattorin ja on kätevä! Se on siis pohjavillakarsta, joka ei irrota päällinkarvaa, vaan sitä pohjavillaa. Se myös nostaa koiran ihon oman rasvan pintaan ja tuo näin turkkiin ihan uudenlaisen kiillon ja se lisää myös ihon pintaverenkiertoa. :) Tuote myös lupaa, että kun turkin harjaa furminaattorilla säännöllisesti, niin karvanlähtöaikana karvanlähtö vähenee jopa 90% ja kyllä voin todeta oman koiran kohdalla, että ei tuota karvanlähtöaikaa voinut edes sanoa karvanlähtöajaksi. Suosittelen todella lämpimästi siis. :)
Tässä video, mistä näkyy miten furminaattori toimii.
Ja tässä kuva, miten Edyn turkki kiilteli auringossa:
Puhumpas vielä yhdestä aiheesta. Tuossa kun lueskelin keskustelua huonosti käyttäytyvistä koiranomistajista, niin tuli mieleen eräs naishenkilö, joka tuli meitä vastaan eilen aamulenkillämme. Eli kävelin Edyn kanssa normaalisti, koira ojanpuolella ja huomasin kun edessäpäin käveli vastaan nainen pienen mustan koiransa kanssa. Näin naisesta suoraan, että ei hän aio minua väistää, joten kohteliaasti vaihdoin puolta itse ja siirsin Edyn ojan puolelle. Mutta mitä tämä nainen tekikään... Hän siirsi oman koiransa minun ja itsensä väliin, niinkun tien keskelle! Ja se toinen moka mitä nainen teki... Hän pysähtyi ja jäi toljottamaan, kun Edyn kanssa lähestyimme... Siis sanon vaan, että vihon viimeinen virhe, mitä ohittaessa voi tehdä. Koira siinä pysähdyksissä lataa varmasti kaiken jännityksen ja ennakkoluulot äärimmilleen. Noh, niinhän siinä kävikin, mitä olin arvellut jo matkan päästä. Pikkukoira kohdatessa, koitti syöksähtää suoraan Edyn päälle ja alkoi rähisemään. Onneksi kuitenkin tuo koira oli niin pieni, että sen pitelemiseen naisella riitti voimat. Toinen juttu olisi ollut, jos tuo pikkukoira olisi ollut massiivisempi tapaus. Mutta koiran koulutuksessa ei minun mielestäni pitäisi kokoon katsoa, kaikille sama käytöskoulutus. Edy onneksi ei tuohon rähisemiseen mitään vastannut, ehkä säikähti vähän sitä yhtäkkistä liikettä. Mutta joo, ihmisiä on jokaiseen lähtöön ja niin on netistä luettavia koulutustapojakin... Omana ja hyväksi toteamallani käytännöllä olet itse koiralle esimerkkinä lenkillä ja ohitustilanteissa. Eli mahdollisimman rauhallisesti vaan kaikista ohi, niin lopulta se koirakin tajuaa, että ei siinä kannata mitään alkaa vetämään, taikka sitten rähjäämään, kun ei tuo omistajakaan näytä välittävän tippaakaan noista.
Tähän lopetan tällä kertaa! Eli huomista jännittäen teille vielä Edyn herkuttelukuva, NOM!
