sunnuntai 26. toukokuuta 2013

Minä niin VIHAAN itikoita... (Ja jee, ihka ensimmäinen lukija! :D)

Hohoo! Enisnnäkin tällä blogilla on nyt ihan ihka ensimmäinen lukija (Katyrr). :) Mukavaa huomata, että edes joku lukee näitä kirjoituksia, heh. :D

Mutta, tämän kirjoituksen aihe on niin ihana ja kaunis Suomen kesä ja sen v****maiset ITIKAT. Kukapa näitä kotimaisia korvan juuressa inisijöitä ei vihaisi... Olen pienestä tytöstä asti voinut sanoa, että kesä on se minun lempivuodenaika, sillä vihaan kylmää... Mutta joo, nyt tässä parin kolmen vuoden aikana talvi alkaa tuntua paljon mukavemmalta vaihtoehdolta, ihan vaan kiitos itikoiden, joiden määrä on lisääntynyt huimasti. -__-

Jos ruvetaan tosissaan miettimään se kolme vuotta taaksepäin, tai ei ehkä sekään riitä.. Jos palataan lapsuusaikoihin, niin noita verta imeviä saatanan kätyreitä ei kyllä ollut paljoa haitaksikaan, mutta entäs nykyään.. Huoh, itikat eivät tulleet aurinkoon ennen, vaan pysyttelivät kuumat päivät metsissä varjossa. Nyt olen huomannut, että nämä psykopaatti-itikat tulevat jopa auringon valoon veren perässä.. D: Ja niitä itikoita on muuten aivan jumalattomasti! Ei tarvitse mennä edes kovin syvälle metsikköön, tai mennä edes koko metsikköön... Oma takapiha riittää, että on se useampi sata itikkaa ympärillä. D:

Jep... Itikat kyllä menee minulla jo sen kylmän vihaamisen ohi... Sillä noita itikoita on niin järetön määrä, että kesästä ei voi nykyään edes nauttia ulkona. Muutama vuosi todella kuumia kesiä ja paljon sadetta, mikä onkaan mahtavampaa itikoiden ja PUNKKIEN lisääntymisen kannalta, että ihanaa kyllä. >:(

Tekstin kirjoittamiseen inspiroi ja kiehutti esimerkiksi äskeinen iltalenkki koiran kanssa. Tarkoitus oli mennä ottamaan kuvia, mutta eihän siitä tullut sitten mitään, kiitos näiden verenimijöiden. Olit paikallasi sekunnin, niin kimpussasi oli sitten jo kymmeniä itikoita...

Huomatkaa miten olen KESÄLLÄ suojautunut vaatekerroksen alle, ihan vain itikoiden takia!


Eipä Edystäkään hyötyä ollut itikoiden kanssa, kun se halusi syödä oksan, jolla me niitä itikoita huidottiin... : D






Sinne meni meidän itikankarkotin!


Eipä siinä. Edy makaa tyytyväisenä makuuhuoneen lattialla ja minä ja poikaystävä raavimme itseämme itikanpuremista... >:( Voisin nyt mennä pelaamaan Assassin's Creed 3:sta, johon tässä innostuin hieman. Tosi nätti grafiikka ja ihmisten liikkeet ovat hämmästyttäneet ihmismäisyydellään (kävely, jalkojen liikkeet, yms.), useissa peleissä näihin seikkoihin ei kiinnitetä huomiota, mutta tässä pelissä on selvästi panostettu tähän, mää tykkään. 8)

4 kommenttia:

  1. Pitihän tätä blogia alkaa lukemaan, kun oon teikäläisiä seurannu jo tuolla facen puolella, sk collie ryhmässä ja kun tämän sinne linkitit ni ihan mielenkiinnosta seuraan millasta arki on collien kanssa - kuitenkaan painottumatta pelkästään koiraan :D Samalla yritän hillitä nahkacollie-kuumettani :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehe, voin sanoa, että se koirakuume ei muuten lähde ennen kuin se koira on siinä sinun kainalossa. :D Itseasiassa, jos lähtee silloinkaan... Nimittäin itse jo vähän haaveilen toisesta koirasta, mutta olen päättänyt, että tämä ensimmäinen koira saa olla ensin vähintään kahden vuoden ikäinen, ennen kuin tänne toista pentua tulee räpeltämään. :) Koirat on vaan niin ihanaa katseltavaa, kun ne pääsevät leikkimään keskenään. :)

      Poista
    2. Jep, vaan on siitä kuumeesta podettu jo useampi vuosi, joten ehkä mä kestän :D Opintojen takia en voi vielä tätä haavetta toteuttaa, mut jos sitte joskus tää odotus palkittaisiin, samoin sulla sen toisen koiran kanssa (:

      Poista
    3. Minä podin koirakuumetta niin pienestä tytöstä, kun vaan muisti pelaa. :D Aina olin koiran tahtonut, mutta vanhempani eivät sellaista kotiinsa halunneet, joten pienenä tyttönä jo päätin, että heti kun vaan on mahdollista, niin minähän sen oman koiran otan. :) Itselläkin ennen toista koiraa olisi projektina se isompi kämppä. :P Ei tähän kaksioon enää yhtään eläintä (tilanpuute jo uhkaa)! : D

      Poista