Vaivaisen sängystänousemisen jälkeen pirteänä menossa koiran kanssa! : D
Ja Edy myös!
Huhhuh. Puhutaan nyt vaikka aluksi tästä painonpudotuksesta ja mielihaluista. : D Kyllä on tullut ainakin nimittäin huomattua se, että kun oikein pitäisi olla syömättä mitään herkkuja, tai muita mässäilymoskaa, niin silloin vasta niitä kaikkia tekeekin mieli!!! Tarkoitan, että vaikka normaalisti ei edes juuri niitä söisi, niin sitten kun on päähän laittanut sen ajatuksen, että "Nyt ei, ei mitään herkutuksia!", niin silloin vasta niitä mieli tekeekin... Minullakin tässä käynyt vesi kielellä mielessä esim: chilipähkinät, irtokarkit, kaurakeksit, suklaavaniljakiisseli, leivokset, voilepäkakku, suolapähkinät, sun muut moskat... :D Mutta tosiaan, kun rupesin miettimään ja tutkimaan, niin suolapähkinöissä, sekä chilipähkinöissäkin on aika paljon niitä kaloreita (TOSIAAN!), jos 100 grammassa pähkinöitä on se 500-600 kaloria ja se 100 grammaakaan ei ole kovin hääppöinen määrä kun ruvetaan miettimään. : D Huh, sanon minä. Ei noitakaan asioita ole aina tullut mietittyä. MUTTA, vaikka minulla on pyörinyt nuo herkut mielessä, niin en ole niihin kajonnut, en!
Yksi päivä kaupassa kävi lähellä. Mutistelin siinä käsissäni vuorotellen suolapähkinäpussia, chilipähkinäpussia ja toffifee- rasiaa. Tuijottelin siinä viimeisenä sitten sitä toffifee- pakkausta, kun poikaystäväni odotti jo kassalla. Tuli punnittua taas hyötyjä, haittoja ja sitä, mitä oikeasti haluaa. Kysyimpä ihan itseltäni: "Haluanko mie nyt tosissaan tän karkkirasian, josta saan mielihyvää pieneks hetkeks ja sen jälkeen taas kaduttaa kun repsahdin... VAI haluunko minä sen pyykkilautavatsan ja olla kerrankin siinä rantakunnossa, mitä oon halunnu monet kesät...". Noh, karkkilouta ja pähkinät sai jäädä jonkun muun kiusaks sinne kaupan hyllyyn. : D
NIIN SE HIUSREMPPA!
Tai no remppa ja remppa, kyllästyn niin nopeasti, että hiusteni malli voi vaihdella nopeastikkin (yleensä ei ole yli vuotta samanlaiset karvat päässä). Mutta minulla on kuitenkin tavoitteena nyt kasvattaa pitkät, punaiset hiukset.
Eli punaiset hiukset minulla jo on, mutta omalla pituudella nämä ovat noin vähän yli olkapäiden pituudeltaan. Olihan nämä aikaisemmin pidemmät, mutta kampaajalla kävin tasaamassa, koska minulla oli aikaisemmin kampaus, jossa pään toiselta sivulta hiukset ovat poikatukkamallia ja toiselta sivulta paljon pidemmät (olen ajatellut tehdä kiroituksen ihan vain kaikista hiusmalleista, mitä minulla onkaan ollut).
Mutta joo, vielä minulla ei niitä pitkiä hiuksia ole, mutta ainahan sitä voi leikkiä, että on. Tykkään nimittäin välillä vaihtelun vuoksi käyttää tuollaisia klipsipidennyksiä (aitohius). Niillä on helppoa ja nopeaa vaihtaa tyyliä välillä, vaikka oma tukka olisikin lyhkäinen. : D
Tosiaan, näitä pidennyksiähän minulla oli suklaanruskean värisenä, sekä blondina. Sain idean, että värjään ruskeat mustaksi ja blondit punaiseksi.
Eipähän tarvitse ainakaan maksaa itseään heti kipeäksi ostamalla uudet pidennykset, vaan värjäilee noita vanhoja, kun niitä kerran on nurkissa pyörimässä. :P
Näistä yksi punainen meni blondeihin pidennyksiin, yksi omaan tukkaan ja musta ruskeisiin pidennyksiin.
Lopputuloksena tosiaan sain räikeänpunaisen tukan taas, vähän lisäpituudella. : D Kyllä vaan unelmoin tuossa, että omat hiukset olisivat oikeasti tuota pituusluokkaa. :'|
Nyt voin olla tukkaan taas tyytyväinen... Ainakin sen pienen hetken. : D Ja tosiaan, jos jaksan etsiä vanhoja kuvia (tai edes löydän niitä), niin voi olla, että seuraavassa tekstissä onkin näitä vanhoja hiusmallejani. :D Mutta joo, ei tässä taas muuta ihmeempiä ole käynyt. Eli heis! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti