Tässä on nyt varmaan päästy yli suurimpien alkuvaikeuksien ja olen tullut siihen tulokseen, että kyllä tämä pienen käpykylän tyttö varmasti tulee sopeutumaan myös kaupunkielämään. Kun tulimme tänne, niin minulla vaan pää pyöri ja tuntui, että kaikki ahdistaa. Liikenne tuntui todella hankalalta, ihmispaljous ahdisti ja kun tosiaan täällä on kaikkea niin paljon enemmän. Huomasin tällä viikolla muutoksen itsessäni, sillä kauppakeskuksessakaan suuri ihmismäärä ei enää ahdista ollenkaan, kun alussa kävelin vilunväreet niskassa, kun ihmistä oli niin pirusti ympärillä. :D
Tuli tuossa myös todella pitkästä aikaa hemmoteltua itseään ja ostelin itselleni jopa jotain! Yleensä minulla rahat menee heti eläimiin, mutta nyt oli myös oma vuoro rahan käytölle. :P Ostin kivan paidan, kaulakorun, muutamat kivat korvakorut, hanska-asusteet, sekä suurin asia: uusi puhelin! Poikaystävän kanssa menimme katsomaan puhelinliittymät paremmaksi ja molemmille tarttui liittymätarjouksessa mukaan Iphone 5- puhelimet. Kyllä nyt taas kelpaa, ainakin kun vertaa nyt tätä edelliseen puhelimeen joka teki aina omiaan ja sekoili/jumitti. Toisaalta tuo on minulle todella hyödyllinen täällä uudella alueella kätevän karttapalvelunsa takia... Omaan nääs surkean suuntavaiston... :'D
Jos voin sanoa, että Joensuussa elämä potki päähän oikein urakalla, niin täällä onni on varmaan kääntynyt totaalisesti päälaelleen... Olen suorastaan ällikällä lyöty tällä hetkellä... Kun lähdimme tänne etelään, niin jouduin lopettamaan ratsastuksen siellä olevalla ratsastustallilla ja olin nyt kuumeisesti katsellut talleja täältäpäin, muttei mitään ollut vielä varsinaisesti löytynyt kiikareihini.
Noh, tässä perjantai-iltana kävimme poikaystäväni siskon työpaikalla vierailemassa, jossa tämä oli vuorossa työparinsa kanssa ja siinä tuli rupateltua pidempikin tovi eräästä oikein minulle iloisesta aiheesta... Voi olla, että saan hoitohevosen! Ei kamala mikä unelmien täyttymys se tähän elämän tilanteeseen vielä olisi! Hoitohevonen olisi siis tämän poikaystäväni siskon työkaverin hevonen, jota hän ei kerkeä liikuttamaan paljoa töiden ja lastensa vuoksi. Hevonen on täyshoidossa yksityisellä tallilla, joten siellä hoidetaan perustarpeet hevoselle kuntoon. Minun hommani olisi käydä hevosta hoitamassa ja ratsastamassa silloin tällöin. Heppa on kuulemma maastovarma ja ihan osaava kaveri. :) Tänään menen katsomaan tätä heppaa ekaa kertaa ja vähän kokeilemaan, että miten tuo yhteispeli sujuisi. :) Voin sanoa, että jännittää ihan KOHTUULLISEN paljon! Eli kaikilta peukut pystyyn, että homma onnistuu!
Ratsastus itsessään ei ole todellakaan mikään halpa harrastus, joten tämä vaihtoehto olisi itselle täysi lottovoitto. Nainen ei veloita ratsastuksesta mitään, mutta autanhan minä häntä siinä, että järkkään hänelle itselle sitä vapaa-aikaa käymällä liikuttamassa hevosta, jonka hän joutuisi muuten tekemään itse.
Käytiin myös lauantaina Tropicariossa katselemassa liskoja, käärmeitä, sammakoita, sun muita kummajaisia. :)
Edylle kuuluu hyvää! Heti kun ruoka saatiin palautettua sen entiseen nappulaan, niin vatsan sekaisuuskin lähti pois. :) En ole koiran kanssa uskaltanut viimeaikoina mennä mätsäreihin, koska mätsäreillä harjoittelin varsinaisia näyttelyitä varten, mutta enää en ole niin varma, että tulenko niissä käymään... Ei sillä etteikö intoa olisi, vaan sillä, että onko tämän koiran kanssa tulevaisuudessa mahdollista niissä käydä. Eli Edyllä ei ole vieläkään laskeutunut toinen kives ja jos näyttelyihin meinaa, niin kummankin pitäisi ihan siellä kivespussissa levätä. Tiedän, että se toinen ei ole missään vatsaontelossa, vaan se on tuossa kiveksen paikan yläpuolella, se ei vaan ole tipahtanut alas sieltä... Vähän alkaa jo huolettaa, koska toinen on ollut kuitenkin paikallaan alhaalla jo siinä neljän kuukauden iässä, mutta toista ei kuulu vieläkään. :/ Eihän se pallivikaisuus koiraa sinäänsä huononna, mutta jos se ei sieltä laskeudu, niin koira joudutaan leikkauttamaan syöpäriskin vuoksi, enkä pidä mistään tuollaisista operaatioista. :/ Noh... Toivotaan, että se sieltä vielä tipahtaisi...
Tässä vielä video, kun Elmeri kosiskelee Edyä varmaan pitäen tätä jonain naaraskanina. : D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti