Ja kun minä olen aina ollut "pieniä koiria vastaan", tavallaan. Ei minulla siis sinäänsä niitä vastaan ollut muuta kuin, että ajattelin aikaisemmin etten koskaan, ikinä, milloinkaan ottaisi pikkukoiraa itselleni. Ajattelin vielä vähän aikaa sitten, että en halua kissan tapettavaa rottaa, vaan koiran on oltava koira...
Mutta miten tässä nyt on käynytkään... :D Olen tässä koirapuistoillessa tutustunut myös näihin pienempiin koiriin ja ne ovat tosissaan alkaneet jollain kummalla tavalla viehättämään minua! Ja vielä oudompaa on se, että se koira, joka minulla pyörii mielessä jatkuvasti, on chihuahua... Ja vielä oudompaa tässä on se, että kun pitkään unelmakoirani on ollut tanskandoggi.
Aiemmin ajattelin pienistä koirista samalla tavalla, kuin varmasti todella moni muukin: "Ne ovat vain huonosti koulutettavia, arkoja, räksyttäviä remmirähisijöitä.". Mutta mieleni on alkanut tässä kääntyä, kun olen päässyt vähän tutustumaan pienempiin koiriin.
Olen vahvasti sitä mieltä, että tuo vika ei aina todellakaan ole koirassa (hyvin harvoin vika itse koirassa on), vaan omistajassa. Minulle on tullut inhottava kuva pienistä koirista luultavasti näiden omistajien tekemien virheiden vuoksi...
Olen tullut siihen tulokseen, että lukuisat pienen koiran hankkijat ajattelevat, että ei sitä koiraa tarvitse kouluttaa, koska sitä pystyy hallitsemaan voimalla... Isot koirat ovat hyviä siinä suhteessa, että niiden kanssa koulutuksessa ei voi luistaa, muuten teet vaan hallaa itsellesi (esim. hihnassa vetäminen).
Chihuahuakin on kuitenkin hyvin suuri egoinen koira, elikkä vaikka ruumis on pieni, koira on kuitenkin valtava mieleltään. Useat ihmiset eivät näiden pienien koirien kohdalla vaan tajua sitä, että koulutus on tasan yhtä tärkeää näille, kuin isommillekkin koirille.
Koirat kun kommunikoivat toistensa kanssa, ne eivät katso, että "Ompa tuo toinen iso!", tai että "Ompa tuo toinen pieni rääpäle...". Koirille kumminkin suurin vaikuttaja on se luonne, se miten iso osaat olla sisältä, ei ulkoa. Pienikin sisukas koira, voi alistaa isomman koiran, eikä siinä voimaa tarvita.
Mietitään miten vaarallisia pienet huonosti sosialisoidut, huonosti uusiin asioihin totutetut, lellityt, aggressiiviset koirat olisivat, jos yhtäkkiä niiden painoon laitettaisiin vaikka se muutama kymmenen kiloa lisää, sekä lisättäisiin reippaasti säkäkorkeutta.
Senkin olen huomannut, että jostain kumman syystä pienten koirien hyökkäyksiä ei oteta vakavasti... Esimerkiksi, jos koirapuistossa pieni koira käy ison kurkkuun kiinni täysiään, niin ajatellaan, että eipä tuo mitään, ei se saanut mitään aikaiseksi... Just sanon minä... Mutta heti, jos isompi koira sattuu vaikka leikillä näykkäisemään jotain toista koiraa, niin kauhistellaan heti, että: "Hyi mikä kamala peto! Joutaisi lopetettavaksi!" ja sitä toitotetaan uutisissa ja ties missä... Kuinka monesti näette samaa pienemmistä koirista ja kuinka monesti näkee enemmän rähjääviä pieniä koiria koirapuistoissa ja muualla...?
ELI NÄILLÄ AATTEIN: SAMANLAINEN PERUSKOULUTUS JOKAISELLE KOIRALLE, KOOSTA, RODUSTA, TAI MISTÄÄN MUUSTA RIIPPUMATTA!
Mutta tästä ei enempää. :) Käytiin taas puistoilemassa ja siellä oli taas erittäin kivoja koiria ja mukavia ihmisiä, joiden kanssa kehkeytyi mielenkiintoisia keskusteluja koirista. Esimerkiksi siellä ihmeteltiin, että miksi Edy maksoi vaan 900 € ja miksi esim. chihuahuat maksavat lähemmäs pari tonnia (eikä aina päästä silläkään hinnalla, riippuu suvusta)... Tosiaan heräsi kysymys, että miksi koirat, joilla ei niin sanotusti ole muuta käyttötarkoitusta, kun olla seurakoira, maksavat niin paljon enemmän kuin työkoirat? Esim. paimenkoirat jos ovat siinä jotakuinkin 800-1000 € ja sitten metsästys/ajokoirat lähtevät yleensä vielä halvemmalla ja ne vasta ovatkin työkoiria metsästäjän apulaisina. On se muoti mielenkiintoinen asia, kun vaikuttaa eläimienkin hintaan. Se eläin mikä sattuu olemaan muodissa, siitä saa myös maksaa niin kuin merkkivaatteista, verrattuna mukavan tuntuisiin ja säältä suojaaviin vaatteisiin.
Mutta juu, vähän taas kuvia:
Poiskaystäväni sisko oli noin kuukausi takaperin pyytänyt minulta, että haluaisinko suunnitella hänelle pienen tatuoinnin. Tatuointiin piti saada tietynlainen tassunjälki ja teksti "Pena". Pena oli heidän perheen koira, rodultaan welsh corgi cardigan. Hän käy ottamassa tatskan vasempaan jalkapöytäänsä 1.8. :) Siitä ehkä silloin tänne kuva ihan tatskan muodossa. Mutta tässä on kuva hänelle piirtämästäni tatskasta (ylempi on vaiheessa oleva ja alempi "valmis"):
Meillä muuten on muutto viikon päästä! :) Emme voi ottaa Edyä mukaan muuton tielle, niin olen etsinyt pojalle hoitopaikan. :) Paikka kuulostaa oikein kivalta! Siellä on muita koiria ja muita eläimiä ja LAMPAITA. Edy ei ole koskaan nähnyt lampaita, mutta olen salaa toivonut, että sellainen mahdollisuus avautuisi. Hoitopaikasta ilmeni myös hauska sattuma: hoitajan oma nahkacollie on itseasiassa Edyn täti (Edyn isällä ja tällä on sama äiti). Eli näillä mennään taas eteenpäin. :)
Ps. Koira ei meillä saa olla sohvilla, eikä sängyssä:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti